Viimeisimpien tietojen mukaan olen menettänyt uskoni sellaiseen Jumalaan, joka valovoimaisella persoonallisuudellaan täyttäisi ihmisen elämän tarkoituksellisuudella. Joudun siis tyytymään aineellisempiin selityksiin ja vähäisempiin jumaluuksiin. Koska ei kuitenkaan ole ihmiskunnalle järkevää vain pyöriä täällä pallolla kuluttamassa sen luonnonvaroja loppuun, jotain suurempaa täytyy suunnitella. Ihmiskunnan tulee siis laajentaa elinpiiriään Mars-planeetalle.
Hawking toi hiljan esiin, että ihmisen tulisi laajentaa elinpiiriään muualle, jotta kaikki munat eivät olisi samassa korissa. Lähitulevaisuudessa maapallon elinkelpoisuuden tuhoksi saattavat koitua esimerkiksi ydinaseet, ja auringon laajentuessa elämä täällä loppuu väistämättä.
Näistä syistä (ja siksi, että pitäähän elämässä olla tavoitteita) olenkin sitä mieltä, että ihmiskunnan keskeisiin tavoitteisiin kuuluisi Marsin asteittainen muuttaminen elinkelpoiseksi. Sen lisäksi toki aurinkokunnasta poistumista pitää tutkia, mutta Marsin muokkaus oikeaan suuntaan lienee sentään hieman helpompaa näin aluksi. Mars siksi, että sen muuttaminen elämälle sopivaan suuntaan on "lähellä" olevista vaihtoehdoista tiettävästä helpointa.
Onko muille planeetoille levittyvä imperialismi sitten hyväksyttävää, voidaan kysyä. Kysymys onkin erinomaisen hyvä silloin, kun puhutaan sellaisten planeettojen valloittamisesta, joiden olosuhteet ovat niin ihmiselle sopivat, että niillä on jo ehtinyt kehittyä omaa elämää. Silloin joudutaan asettamaan vastakkain ihmisen oikeus laajentaa elinpiiriään ja joidenkin toisten lajien oikeus olla olemassa. Toki, jos tekniikka olisi olemassa intellektuellien pohtiessa oikeutuksia joku seikkailunhaluinen ihmisryhmä olisi jo käynyt planeetan valloittamassa. Mutta Marsin kohdalla menetys on korkeintaan bakteeritasoista. Vaikka biologisesta näkökulmasta äärimmäisiin olosuhteisiin sopeutuneella bakteerilla varmasti on hieno arvonsa, tällaisen uhrauksen olisin kuitenkin ihmiskunnan laajenemisen jalustaksi valmis tekemään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti