Jeesuksen opetus moraalista ja anteeksiannosta ei ole sopivaa pienelle lapselle. Jeesuksen nimissä tallennetuista lausumista haluan tässä valossa tarkastella erityisesti kohtaa
Luuk. 18: 9-14 Muutamille, jotka olivat varmoja omasta vanhurskaudestaan ja väheksyivät muita, Jeesus esitti tämän kertomuksen:
»Kaksi miestä meni temppeliin rukoilemaan. Toinen oli fariseus, toinen publikaani. Fariseus asettui paikalleen seisomaan ja rukoili itsekseen: ’Jumala, minä kiitän sinua, etten ole sellainen kuin muut ihmiset, rosvot, huijarit, huorintekijät tai vaikkapa tuo publikaani. Minä paastoan kahdesti viikossa ja maksan kymmenykset kaikesta, siitäkin mitä ostan.’ Publikaani seisoi taempana. Hän ei tohtinut edes kohottaa katsettaan taivasta kohti vaan löi rintaansa ja sanoi: ’Jumala, ole minulle syntiselle armollinen!
Minä sanon teille: hän lähti kotiinsa vanhurskaana, tuo toinen ei. Jokainen, joka itsensä korottaa, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan.»
Tämä ei ole mikä tahansa Raamatunnurkasta löytämäni hankala kohta vaan kappale, joka luetaan kirkoissa 12. helluntainjälkeisen sunnuntain lukukappaleena joka kolmas vuosi.
Lapsi kaipaa suoraviivaista moraalia. Ketään ei saa lyödä, hiekkaa ei saa heittää ja niin edelleen. Lisäksi lapsi haluaa tulla vanhempien hyväksymäksi, vaikkei aina toimisikaan oikealla tavalla. Väärintehnyttä ja anteeksipyytävää yllä oleva toki lohduttaa, mutta entäs sitten, jos lapsi haluaa toimia oikein? Oikean teon tekeminen ei olekaan se, mikä johtaa toivottuun lopputulokseen. Entä jos kuitenkin tekee oikein, ja joskus vahingossa rikkoessaan pyytää anteeksi? Jos silloin syylistyykin ajatuksen syntiin ja korottaa itsensä muiden yläpuolelle? Käykö silloin huonosti?
Ehkä ajattelet, että eikö tuo kohta opeta anteeksiannon tärkeyttä? Ei oikeastaan. Se opettaa, että teitpä tai ajattelitpa mitä tahansa, koskaan et voi olla varma, että Jumala ei ole vihainen. Toinen kohta, jonka vaikutuksen lapsen moraalin kehitykselle näen yhtälailla haitallisena on vuorisaarnan kohta, jossa Jeesus muun muassa toteaa, että se, joka sanoo veljeään hulluksi, on ansainnut helvetin tulen. Aika rankka pelote lapselle, joka käsittää kaiken kirjaimellisesti ja jolla on ehkä ihan oikea (ja rasittava) velikin.
Silti erityisesti vuorisaarna on ehdottomia lempitekstejäni. Mutta ei lapsille.

